torstai 28. maaliskuuta 2013

Uudet rattaat

Meillä on hyvät lastenrattaat. Ostimme ne ennen esikoisen syntymistä ja valinta suoritettiin silloin tärkeäksi katsottujen kriteerien perusteella ilman kokemuksen tuomaa häiritsevää näkökulmaa. Autottomalle, yksilapsiselle perheelle nuo panssarivaunun kokoiset rattaat olivat joka tapauksessa hyvät ja kulkevat edelleenkin kelissä kuin kelissä ilman moitteita.

Hieman myöhemmin naapurista pois muuttanut lapsiperhe tarjosi heillä tarpeettomaksi jääneitä matkarattaitaan meille. Emme varsinaisesti olleet ajatelleet hankkivamme sellaisia, mutta kun ilmaiseksi saatiin, niin otimme nuo varastoon. Mitenkään priimakuntoiset ne eivät olleet, mutta pesimme kaikki kankaat koneessa ja putsasimme rungon kunnolla ja kas, meillä oli käytössä lähes uudenoloiset rattaat matkakäyttöä varten. Pienen lapsen kanssa rattaat toimivatkin suhteellisen hyvin, mutta muksun painon kasvaessa alkoi rattaiden pieni puoltaminen tulla selvemmin esiin ja ajatus uusien hankkimisesta itää.

Siirryttyämme autollisten leiriin huomasimme nopeasti, etteivät niin sanotut päärattaamme todellakaan olleet tarkoitetut mukana kuljetettaviksi. Suhteellisen tilavasta tavaratilasta huolimatta ei varsinaisille matkatavaroille jäänyt liiemmin tilaa. Tässä vaiheessa päädyimme katsomaan matkarattaidemme pieniä puutteita läpi sormien ja ne otettiin aina reissuille mukaan.

Ajatus uusista pikkurattaista heräsi uudelleen hieman ennen toisen lapsemme syntymää, kun mietimme erilaisia vaihtoehtoja liikuttaa yhden sijasta kahta lasta. Kaksosrattaita emme vaimoni kanssa kummatkaan halunneet ja tilapäisvaihtoehtona harkitsimme kaksien rattaiden käyttöä perheen ollessa kokonaisuudessaan liikkeellä. Kävi kuitenkin niin, että menimme siitä, mistä aita on matalin ja esikoisemme sai matkustaa rattaisiin kiinnitettävällä seisomalaudalla aina kun ei jaksanut kävellä tai pyöräillä mukana. Kävin kuitenkin varmuuden vuoksi tutustumassa vaihtoehtoihin ja päädyin jo tuolloin Brio Pony -rattaisiin. Tällä kertaa valintakriteereissä painoivat vahvasti siihen astiset kokemukset ja niinpä mm. kuljetusmahdollisuus pienessä tilassa, ohjattavuus yhdellä kädellä ja takapyörien jousitus katukiveysten ylitykseen näyttelivät jo huomattavan suurta roolia. Ainoastaan makuuasennon puute jäi mietityttämään.

Oliko sitten kyseessä saituus, saamattomuus vai mikä, mutta rattaat jäivät kuitenkin tuolloin hankkimatta.

Tässä välissä hankintatarve on nostanut päätään aina silloin tällöin ja mahdollisuuksia rattaiden ostoon erilaisilla alennuksilla on ollut useita. Samat ostoestot ovat kuitenkin olleet voimassa ja elo on jatkunut olemassa olleiden rattaiden kera. Ainoastaan harmituksen ja kiroilun määrä on ajan kuluessa lisääntynyt.

Jonkinlainen virstanpylväs saavutettiin, kun sain jätettyä matkarattaamme esikoistaan odottavalle lankomiehelle. Mainospuheeni oli osapuilleen seuraavanlainen: "Ei nämä hyvät ole ja puoltaakin vähän, mutta kokeile näitä, niin tiedät millaiset oikeasti tarvitsette." Täysin rehellistä puhetta, mutta olin silti yllättynyt, että rattaat kelpasivat. Tässä vaiheessa toivoin saavani tarvittavan kimmokkeen uusien ostoon, mutta kestihän siinä silti, ennen kuin jotain tapahtui.

Nyt kuitenkin jotain naksahti päässä ja sain viimein aikaiseksi painaa "Tilaa"-nappia nettikaupassa. Pakettia hakiessa ei sitten tuntunutkaan kovin kummoiselta, kaipa asiaa oli märehditty jo riittävän kauan.

Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Hankintaa on turha perustella lapsen tarpeella, sillä lapsille on aivan yhdentekevää, millaisessa pyörällisessä tuolissa he matkustavat. Olisimmeko edelleen pärjänneet ilman takakonttiin mahtuvia rattaita? Varmasti. Ainoastaan manaamisen määrä kauppareissuilla olisi entisestään lisääntynyt, kunnes olisi lopullisesti lakannut vaunuvaiheen jäätyä taakse. Säästyikö rahaa? Ei. Lopullinen hankinta tehtiin täyteen markkinahintaan. Voidaan tietysti ajatella hankinnan lykkäämisen olevan säästämistä, mutta vastaavasti rattaista saatava hyötyaika jää lyhyemmäksi. Tyydyttikö tämä isän ostotarvetta? Kyllä ja ei. Kuten sanottua, ei rattaiden hakeminen loppujen lopuksi tuntunut juuri miltään hienoista helpotuksen tunnetta lukuun ottamatta, mutta itse hankintaprosessista sai aina aika ajoin tyydytystä.

No onko ne Ponyt sitten hyvät? Vaikea sanoa, mutta hyvin ovat kulkeneet auton takakontissa viimeiset pari päivää.

5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Nyt on sitten hommattu vaunuihin myös kuomu. Kaipa noita pitäisi jossain vaiheessa käydä myös testaamassa :)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Olenko kirjoittanut näin epäselvästi? Tämä jo toinen kysely samasta aiheesta :D

      Mutta joo, Ponyt hankittiin. Ovat oikeastaan pienimmät, jotka markkinoilta löytyy eli mahtuvat hyvin auton takakonttiin. Ja todettiin jo ajat sitten, että makuuasennon puute ei niin haittaa, koska meillä ei muksuja oikeastaan koskaan nukuteta vaunuihin ja sekin vähäinen tarve on koko ajan vähenemään päin. Varsinkin matkarattaiden tapauksessa pystytään (toivottavasti) elämään asian kanssa.

      Poista
    2. Korjasin tuota viimeistä kappaletta, jotta asia ei jäisi uusille lukijoille enää epäselväksi :)

      Poista