torstai 9. toukokuuta 2013

Pizzaa, prego!

Edellisestä blogikirjoituksesta onkin näemmä vierähtänyt tovi. Välissä on ollut kaikenlaista, mm. wappu ja vaimon yli viikon jatkunut sairastaminen, joka on tehnyt lastenhoidosta lähes 24/7-työtä isälle. Lisäksi on tapahtunut kaikenlaista muutakin ja loppujen lopuksi on käynyt niin, että kirjoittaminen on valahtanut työlistalla pakollisten hommien taakse.

Joka tapauksessa, otetaan takataskusta "helppo" ruoka-aihe ja laitetaan sorvi taas pyörimään.

Jokin aika sitten kyllästyin normaaliin kotona laitettuun pizzaan eli sellaiseen, jossa on paksu pohja, tomaattipyrettä täytteiden alla ja runsaasti juustoa päällä. Lisäksi päässä oli pyörinyt ajatus pizzakiven hankkimisesta, mutta se oli ollut jo pitkän aikaa pelkän pohdinnan asteella. Joulun tienoilla kuitenkin sain viimein aikaiseksi tilata moisen keittiöturhakkeen ja samalla alkoi hurja googlaaminen sopivan pizzataikinan reseptin perässä.

Sopivalta tuntunut resepti löytyi viimein Tommi K:n Isyyspakkaus-blogista. Toivon mukaan on sallittua lainata reseptiä, kun lähde on mainittu. Liitän pizzapohjan reseptin tämän kirjoituksen loppuun. Itse asiassa pohjan raaka-aineet ovat lähes identtiset pizzakiven mukana tulleeseen reseptiin verrattuna, mutta Tommin juju on hidas, jääkaapissa tapahtuva taikinan nostatus. Täytyy vielä mainita, että Tommin alkuperäisessä reseptissä pizzan täytteet ovat erikoisemmasta päästä (ainakin itselleni) ja tuota varsinaista Pizza Biancaa en ole vielä kokeillut tehdä. Tarkoitus kyllä joskus olisi.

Tämän pizzapohjan kanssa oli myös pizzakiven neitsytmatka. Koska käytössä oli lähes ammattimainen paistoalusta sekä pizzalapio ja olo kuin mursuviiksisimmällä Luigilla, päädyin jättämään väliin pizzapohjien esipaistamisen. En myöskään käyttänyt pizzapohjan muotoilemiseen käsiä vaan kaulinta. Ensimmäinen paistorupeama oli melkoinen floppi. Taikina tarttui ensin kaulimeen, täytettynä ei halunnut liikkua pizzalapion päälle ja pizzan uuniin saaminen oli käytännössä mahdotonta. Jo ennen kuin ensimmäinen pizza oli edes paistumassa olivat sekä pizzalapio että pizzakivi tahriintuneet taikinasta ja täytteistä. Ensimmäisestä kolmesta pizzasta yritin urheasti paistaa kahta ensimmäistä pizzakivellä, mutta viimeisen laitoin suosiolla pellin päälle ja jäin pohtimaan pizzaleipurin urasta luopumista.

En kuitenkaan luovuttanut ja pizzaa on tehty muutaman kerran tämän jälkeenkin. Kiireessä on käytetty nopeampaa taikinan nostatusta ja välillä taas taikina on saanut kohota rauhassa jääkaapissa. Pikku hiljaa homma alkaa olla hanskassa. Oleellisin käteen jäänyt oppi on jauhojen runsas käyttö. Näin estetään pizzapohjan tarttuminen pizzalapioon ja paistoalustaan. Lisäksi kannattaa suosiolla jättää pohja hieman paksummaksi, jotta se ei hajoa pizzalapiolla siirrettäessä. Pari edellistä paistokertaa olen taipunut esipaistamaan pohjia pellillä muutaman minuutin ja täytteiden lisäämisen jälkeen tekemään viimeisen paiston pizzakiven päällä.

Toinen pizzan tekoon liittyvä juttu on hyvän tomaattikastikkeen tekeminen. Aiemmin käytin lähinnä tomaattipyrettä tai tomaattimurskan ja pyreen yhdistelmää erilaisin yrttimaustein, mutta lopputulos ei oikein koskaan miellyttänyt makunystyröitä. Asiaa joskus ääneen pohdiskeltuani vinkkasi ystäväni Chicago Style pannupizzan reseptiin, josta jälleen kerran nappasin vain osan ja tein ohjeen tomaattikastikkeen. Tietenkään kaikkia ainesosia ei löytynyt (tai ainakaan samoissa määrissä), joten tein pieniä muutoksia lennosta. Tällä reseptillä kastiketta tulee aika reilusti, joten käytin sitä tarvittavan määrän ja pakastin loput. Yhteen pizzaan menee noin 1 dl tomaattikastiketta. Resepti löytyy kirjoituksen lopusta. Ohjeessa ei asiasta erikseen mainita, mutta pyri käyttämään tuoreita yrttejä, mikäli mahdollista. Voitte itse arvata, sattuiko meiltä juuri silloin löytymään kaikki yrtit tuoreina. Alkuperäisessä reseptissä myöskin tarkoitus oli jättää kastike karkeudeltaan tomaattimurskan asteelle, mutta ensimmäisen kokeilun jälkeen surautin loppukastikkeen sileäksi sauvasekoittimella.

Tuo alkuperäinen pizzakivi jäi meidän taloudessamme aika lyhytikäiseksi. Epäonnistuneiden paistoyritysten seurauksena kivi imaisi jotain sisäänsä ja viimeiset pari paistokertaa johtivat epämiellyttävään hajuun keittössä sekä lievään päänsärkyyn. Kivi sinänsä on aika hauska paistoväline, mutta onnettomasta kokista johtuen joudumme hankkimaan jossain välissä uuden. Vanha on jo käyty nakkaamassa Kierrätyskeskuksen kokoelmiin.

Ideatasolla olen viritellyt ajatusta pizzabuffetin järjestämisestä kaveriporukalle. Tarkoitus olisi leikata täytteet valmiiksi, esipaistaa pizzapohjia riittävä määrä ja antaa vieraiden itse täyttää pizzat, jotka sitten paistettaisiin loppuun pizzakivellä. Helppoa, pieni vaiva (?) ja toivon mukaan hauskaa. Jäädään odottelemaan, milloin tämän saisi toteutettua.

Mukavaa kokkailua myös perheen pienimmille


Pizzapohja

Ainekset

2 dl vettä
12,5 g tuorehiivaa (¼ pakettia)
1 tl suolaa
n. 4 dl vehnäjauhoja
½ dl oliiviöljyä

Valmistaminen
  1. Mittaa kädenlämpöinen vesi leivontakulhoon, murenna hiiva veteen ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut
  2. Lisää suola
  3. Lisää vehnäjauhot vähitellen sekoittaen taikinaa samalla. Uskalla jättää taikina löysäksi. (toim.huom.: Mikäli pizzat paistaa kivellä, voi jauhoja joutua lisäämään jossain vaiheessa, joko taikinaa tehdessä tai pohjia muotoillessa. Muuten pizzapohjia ei pysty siirtämään pöydältä kivelle pohjan takertumatta ja hajoamatta.)
  4. Vaivaa taikinaa n. 10 minuuttia, jotta siihen muodostuu hyvä sitko
  5. Lisää lopuksi oliiviöljy ja jatka vaivaamista pari minuuttia
  6. Peitä taikinakulho ja aseta se jääkaappiin yöksi
  7. Seuraavana päivänä jaa taikina kahtia, muotoile taikinasta kaksi palloa ja painele pallot käsin leivinpaperin päälle ohuiksi pizzapohjiksi
    (toim.huom.: Taikinasta tulee helposti kolmekin pizzaa, jos mitoittaa ne pizzalapioon sopiviksi. Tämä tietenkin on oleellista vain, jos paistamiseen käyttää pizzakiveä.)
  8. Esipaista pohjia ilman täytteitä noin viisi minuuttia.

Tomaattikastike

Ainekset

2 rl oliiviöljyä
1 rl pilkottua valkosipulia
2 tl pilkottua basilikaa
1 tl pilkottua oreganoa
¼ tl fenkolin siemeniä
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria
¼ tl punapippurilastuja (taisin käyttää jotain chilirouhetta)
800 g tomaattimurskaa
1 tl punaviiniä
1 tl sokeria

Valmistaminen

Kuumenna öljy pannussa. Lisää valkosipuli ja freesaa kevyesti (n. 30 sekuntia). Lisää yrtit, siemenet, suola, pippurit ja paista sekoittaen n. 30 sekuntia. Lisää tomaattimurska, viini sekä sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Vähennä lämpöä ja anna kastikkeen poreilla kevyesti välillä sekoittaen, kunnes kastike saostuu (n. 20-30 minuuttia.) Jäähdytä ja käytä pizzan täytteenä.

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä! Mäkin oon meinannut hankkia sellasen pizzakiven, mut en oo saanut vielä aikaiseksi. Nyt tiedän olla tarkkana, etten pilaa sitä, jos sellasen hankin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot pojat kertoo, että rautakaupasta voi ostaa pihalaattoja, jotka sopivat samaan käyttöön ihan yhtä hyvin. Vielä kun ostaa "testikappaleen", niin hinta ei ole kuin pari euroa. Voipi olla, että itse testaan seuraavaksi tuo keinoa. Vertailun vuoksi: pizzakivi kustansi n. 25 euroa. :)

      Poista
  2. Mitä ainetta sen pihalaatan tulee olla? Meillä olis graniittia ja betonia. :D No, ei ehkä kumpikaan niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysy mieluummin, että mitä materiaalia se pizzakivi on ja hommaa sitten samasta aineesta pihalaatta. Itse en tiedä :) Olisi voinut olla fiksu ja yrittää katsoa jostain ennen pois viemistä. Mutta periaatteessa kiven pitää kestää lämmittämistä osapuilleen uunin maksimilämpötilaan saakka (ei ehkä pyrolyysillä ;), eikä kiven pinta saa olla käsitelty millään aineilla.

      Jos olet hommaamassa myös pizzalapion, niin suosittelen etsimään mieluummin metallisen, jossa on mahdollisimman ohut reuna. Meillä on sellainen puinen, mutta se on selvästi liian paksu ja viistetystä reunasta huolimatta pizzojen saaminen lapion päälle on välillä vähän haastavaa. Chez Mariuksesta ainakin näyttäisi saavan.

      Poista
  3. Tuli testattua tota reseptiä ja oli kyl huippu.

    VastaaPoista