Nelivuotissynttärit

Tyttäreni saavutti neljän vuoden iän tällä viikolla ja synttäreitä juhlittiin peräti kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kierroksella talon valtasivat tyttären omat kaverit ja viikonloppuna kestittiin sukulaisia.

Kaverisynttärit olivat tyttärelle ensimmäiset, joissa hän itse toimi emäntänä. Pariin otteeseen hän on osallistunut kavereidensa syntymäpäiväjuhliin kutsuttuna vieraana, mutta tällä kertaa totesimme tytön kasvaneen jo sellaiseen ikään, että kaverisynttärien järjestäminen tuntui luontevalta. Vieraiden määrä rajattiin ikävuosien määrään, mutta neuvottelujen jälkeen venyimme antamaan luvan vielä yhteen ylimääräiseen kutsuun. Loppujen lopuksi yksi kutsutuista ei päässyt paikalle, joten vierasmäärä jäi etukäteen ajateltuun.

Juhlat järjestettiin arkipäivänä illansuussa ja tuolla varjolla saatiin juhlien kesto näppärästi rajattua kahteen tuntiin. Kovin paljon pidempään juhlia ei käytännössä olisi voinutkaan jatkaa, sillä sekä sankari itse että vieraat alkoivat jo osoittaa hyytymisen merkkejä juhlien loppupuolella. Ohjelmanumeroita ei ollut paljon, mutta kaikesta päätellen kuitenkin riittävästi. Viimeiseksi suunniteltu onginta oli jopa lähellä unohtua, mutta muistettiin kuitenkin järjestää juuri ennen ensimmäisten vieraiden poistumista.

Juhlien ensimmäinen osuus oli pöytäliinan koristelu. Tähän saatiinkin kulumaan lähes 10 minuuttia.

Viime vuonna synttäreille valmistettiin tyttären toiveesta auton muotoinen kakku, jossa päällinen oli muotoiltu sokerimassasta. Tällä kertaa toimittiin taas sankarin toiveiden mukaan ja leivottiin kakku, jonka täytteinä oli vaniljaa, suklaata ja mansikkaa. Koristeilla saatiin aikaan etäisesti kruunua muistuttava luomus, prinsessakauden teeman mukaisesti. Kakun maussa ei ollut valittamista, mutta koostumus olisi voinut olla parempi. Lisäksi opin taas yhden ohjeen elämää varten. Kakkupaperin käyttöä kannattaa välttää, mikäli kakun jättää kostumaan jo selvästi aiemmin. Vettyneen paperin palasia suusta onkiessa saatoin vain toivoa, etteivät vieraat saa kakusta vatsanväänteitä tai suolitukosta.

Kun ensimmäisistä juhlista oltiin selvitty, oli hetki aikaa hengähtää ennen seuraavien kekkereiden valmistelujen aloittamista. Sukulaiset saapuivat paikalle lauantaina ja tarjoilut noudattivat melko lailla samaa kaavaa aiempien juhlien kanssa. Kakun suhteen oltiin otettu opiksi ja toinen yritys oli kaikin puolin onnistuneempi. Sukulaisjuhlat sujuivat vanhempien näkökulmasta kevyemmin, sillä lapsia oli vähemmän ja leikkisetiä ja -tätejä enemmän. Itse pystyimme keskittymään lähinnä tarjoiluista huolehtimiseen ja kahvin riittävyyden varmistamiseen.

Lahjoja tuli taas ovista ja ikkunoista ja päivänsankari oli saamistaan paketeista ikionnellinen. Erityisesti Einolta saatu prinsessamekko, Empun tuoma käsirengas ja Mummin paketista löytynyt tiara on ollut voittamaton yhdistelmä jatkuvassa prinsessaleikissä. Lahjatoiveita oli muutenkin kuunneltu ja pikkutyttöjen Friends-legot ovat olleet suosiossa heti paketin avaamisesta lähtien.

Pikku hiljaa alkaa juhlaviikko olla paketissa ja sunnuntaita on vietetty kohtuullisen laiskoissa tunnelmissa oman perheen kesken. Kirjan lukeminen on tervetullutta vaihtelua jatkuvaan ruoanlaittoon, leipomiseen ja paikkojen siistimiseen. Kunnes on taas aika alkaa laittaa ruokaa ja siistiä paikkoja.

Elämä lasten kanssa sujuu nykyään melko ripeässä tahdissa ja ajan kulumista seurataan lähinnä lasten kehittymisen kautta. Välillä on kuitenkin virkistävää hengähtää ja muistella menneitä. Tyttären syntymäpäivä antaa loistavan aasinsillan muistella sitä lokakuista päivää ja yötä vuonna 2009, jolloin perheemme valtiomuoto vaihtui puolisoiden näennäisdemokratiasta lasten diktatuuriin. Tänään tuntuu edelleen aivan käsittämättömältä, että pienestä, ryppyisestä kääröstämme on kasvanut neljävuotias pikkutyttö, joka leikkii omia leikkejään prinsessamekko päällä ja tiara päässä. Uskon ja toivon, ettei tuon ihmeen suuruus lakkaa hämmästyttämästä tulevienkaan syntymäpäivien myötä ja mieli palaa aina niihin ensimmäisiin hetkiin esikoisemme kanssa.