Espoon Martit

Kesä toi mukanaan erinäiset kasvit ja marjat ja niinpä residenssissämme on alkanut taas jokakesäiset säilömistalkoot. Varsinaisista talkoista ei ehkä oikeasti voi puhua, sillä tekeminen kyllä on lähes täysin allekirjoittaneen vastuulla, omasta valinnasta toki johtuen.

Pakastuskapasiteetin rajallisuudesta johtuen säilöntävimma on viime vuosina kohdistunut lähinnä kylmäkellarissa säilyviin tuotteisiin, erityisesti hilloihin. Joitakin vuosia sitten kokeiluluonteisesti tuotetut ensimmäiset erät säilöttiin pilttipurkkeihin ja jaettiin joulun lähestyessä tuttaville joulutervehdyksinä korttien sijasta. Tämän jälkeen homma on kyllä hieman räjähtänyt käsiin ja viime syksynä aprikoin kellarin ovella, miten ihmeessä kaikki tekeleet saadaan käytettyä talven aikana. Purkkien kokokin oli matkan varrella vaihtunut muutamaa kokoluokkaa suurempaan pilttipurkkien osoittautuessa käytössä auttamatta liian pieniksi ja muutenkin epäkäytännöllisiksi. Jotenkin kummasti purkit lähtivät kuitenkin hupenemaan ja viimeisiä hilloja syötiin tämän kesän lettukesteissä. Osansa toki tälläkin kertaa saivat ystäväperheet viime joulun alla.

Tänä kesänä tehdas käynnistettiin raparperin avulla. Viime kesänä tehty koe-erä raparperihilloa osoittautui erittäin hyväksi, joten tänä kesänä tarkoitus oli tehdä samankaltaista tuotetta hieman aiempaa vuotta enemmän. Laitoin ensimmäisen facebook-päivitykseni yli puoleentoista vuoteen ja kyselin ylijäämäraparperin perään. Kysely tuotti tulosta kahdenkin tarjokkaan muodossa. Joensuun sato jäi niille sijoilleen, mutta kävin hakemassa pari muovikassillista kaverin takapihalta itäisestä satamakaupungista. Kiitokset vaan Ristolle. Kuorin ja paloittelin raparperia pakkaseen viisi litraa ja tämänkin jälkeen hillon keittoon jäi vielä noin 4-5 kg kuorittua ja siivottua tavaraa. Raparperia oli itse asiassa niin paljon, että jouduin toteuttamaan operaation kahdessa erässä. Ensimmäisen erän maustoin kanelitangoilla viimevuotiseen tapaan ja toiseen kattilalliseen lorautin konjakkia isännän mitalla. Mielenkiintoista nähdä, mikä on lopputulos. Erona viimevuotiseen lisäksi hillosokerin vaihtaminen hillo-marmeladisokeriin. Oleellista lopputuloksen kannalta tässä on sokerin määrän väheneminen kolmanneksella. Sama muutos koskee kaikkia muitakin keitoksia.

Tästä pari viikkoa eteenpäin, kesä-heinäkuun vaihteessa, Helsingin Sanomat alkoi pelottelemaan lukijoitaan mansikkasadon loppumisella. Tästä hätääntyneenä kävin noukkimassa ensin yhden viiden kilon laatikon kotiin, josta suurin osa siivottiin pakkaseen ja loput menivät omiin ja lasten suihin. Vaikka aiemmin kehuskelin olevani kesän sadon säilömisen päävastuullinen meidän perheessä, niin mansikoiden pakastusoperaation suoritti kyllä vaimoni.

Seuraavana päivänä kävin hakemassa vielä toisen laatikollisen, josta mansikkarahkan teon jälkeen jäi hillotettavaksi vielä reilu 4 kg marjoja. Jostain syystä sain päähäni kokeilla limen yhdistämistä mansikkahilloon ja googlauksen jälkeen sain jotain osviittaa sekoitussuhteesta. Aivan tuolla reseptillä lopullinen tuote ei syntynyt, mutta ei varmaan paljon poikkeakaan.

Loput marjat keitettiin hilloksi kahdessa erässä. Aiemmin en ole pelkästään periaatteesta suostunut tekemään "perus"-mansikkahilloa, mutta tänä vuonna tein poikkeuksen. Lapset ovat tehneet melko selväksi, että mitkään erityisviritykset eivät nouse suosiossa mummin mansikkahillon ohi, joten tämä myönnytys on pelkästään lapsien ansiota. Toiseen erään sotkin viime kesänä Arkkitehtiliiton Villa Oivalasta kerättyjä mustikoita, joita vielä löytyi pakastimen perukoilta pari purkkia. Vadelmia en jaksanut käydä kaupasta hakemassa, joten tämä hilloerä sai nimekseen "Riisuttu Kuningatar."

Riisuttu kuningatar, raparperi ja mansikka-lime

Olin melko tyytyväinen omaan ja vaimon työpanokseen mansikoiden säilömisessä. 10 kg kahdessa päivässä on mielestäni ihan kunnioitettava saavutus. Ylpeyttä kesti osapuilleen siihen saakka, kun luin Elinan kirjoituksen Muruskuussa heidän sukunsa mansikkatalkoista. Eipä silti, jos meillä olisi tilaa isommalle pakastimelle, niin laittaisin kyllä mieluusti itsekin enemmän kesän satoa säilöön. Turvaudumme siis mieluusti jatkossakin anopin pakastimen sisältöön talven edetessä.

Nyt on taas tykötarpeet tuleviin lettujuhliin ja vähintään suunnitelma B joulutervehdyksiin, mikäli mitään muuta ei tule mieleen. Kesän omenasadosta povataan heikkoa, joten todennäköistä on, että tämän vuoden hillotehtailu on pääasiassa tässä. Viime syksyn lopuksi tosin keittelin erän hyytelöä pihlajanmarjoista ja saman voisi tietysti toteuttaa myös tänä vuonna. Saa nähdä, miten silloin vielä intoutuu.